Marraskuu. Kolmekymmentä pimenevää päivää ennen joulukuuta ja kunnon talvea. Ilma on jatkuvasti kosteana pienen pienistä vesipisaroista. Toppatakki täytyy kaivaa esiin jo pelkän kylmän viiman takia, vaikka lämpötila pysytteleekin viimeisillä voimillaan plussan puolella. Päivä päivältä valoisa aika lyhenee. Sitä käpertyy viltin alle, eikä halua koskaan tulla pois. Tuli takassa sulkee ikkunan taakse laskeutuvan pimeyden ulos. Silmät eivät tahdo pysyä auki. Jos nyt menisin nukkumaan, voisin herätä sitten jouluna.
Pysyn kuitenkin hereillä. Kaduilla loistavat jouluvalot ovat näkemisen arvoisia, ja pimeydessä huiviin kietoutuneena olo oudon rauhallinen. Aukeava kotiovi toivottaa tervetulleeksi lämpimään. Pitkän päivän jälkeen peiton alle sukeltaminen on paras palkinto. Kylmä ja pimeä luovat kauniin kontrastin palaviin kynttilöihin ja villasukkiin. Taas on aika kaivaa esiin jouluiset soittolistat ja reseptit. Kanelia, muskottipähkinää ja neilikkaa saa hyvillä mielin ripotella kaikkialle. Eihän vielä ole edes joulukuu, mutta jouluinen tunnelma on minulle valtava motivaatio marraskuiseen väsymykseen.
Haluan vieläkin muuttaa Australiaan ja nauttia auringon lämmöstä vuoden ympäri. Silti näen marraskuun ankeudessa jotain kaunista, ja se helpottaa elämää huomattavasti.
